Rakas päiväkirja…
23.8. Opo-koulutuksen ensimmäinen lähipäivä. Uusia ihmisiä, esittelyjä ei parkkipaikkoja, keskustelua parkkipaikoista. Ihmettelyä ja hämmennystä perunasta lyhtypylvääseen. Ihmisiä eri koulutusaloilta. Keskustelua opinnoista ja opetussuunnitelmasta. Jako tiimeihin, meistä tuli ”koillisen kollit”… joukossa kuitenkin 2 naista.
Osaamisperusteisuus, tiimioppiminen, hopsit, tehkää omat hopsit, vertaa osaamista ja opsia. Tunnelmat… ”En tiiä”… Keskustelua ope Outin kanssa rahoituksen asoista sekä opintojen ajoituksesta. Nyt ei olis aikaa ”jeesustella”, 5 osp/kk sanoo minulle työvoimatoimisto. Pitäis päästä hommiin samantien!
Illalla olo turhautunut…
24.8. Opo-koulutuksen lähipäivä. Kahvit ja ope-koulutuksien yhteinen aloitusjuhla. Niinpä, mikä ihmeen aloitusjuhla? Positiivista oli kaikkien opettajien sekä muun henkilökunnan esittely. Jotenkin vaan sitä on tottunut juhlimaan sitten kun todistus on kädessä.
Päivän paras oli yhden mies opettajan lausahdus ”Jeesuskin oli opettaja, mutta hänellä ei ollut pedagogista pätevyyttä”. Totta…
Juhlan jälkeen tietokoneluokassa ohjelmien läpikäymistä, helppo nakki. Olo kuitenkin edelleen epäselvä…
Iltapäivällä vihdoin päästään keskustelemaan opo-koulutuksen sisällöistä ja suoritteista. Nyt oivalsin, miksi Outi, Ari ja Harri eivät ole antaneet meille valmista. Ohjattavan on itse aktivoiduttava ja alettava ottaa vastuuta. Meidän opiskelijoiden ahdistuksesta huolimatta opettajat pysyivät linjassaan hienon rauhallisesti. Lopussa tehtiin ohjausharjoitus, tästä se lähtee!
Opoksi oppimassa Jonna