Opintoihin liittyi verkosto-osaaminen, jonka osaamisen osoittamisen jaoin kahteen osaan osaamistavoitteiden mukaisesti.
Ensimmäinen osaamistavoite liittyi Opo Reformi PopUpin toteuttamiseen: ”Toimii erilaisten verkostojen jäsenenä niiden toimintaa edistäen ja kehittäen”
Taitaja2018 projekti oli Tamkin opinto-ohjauksen koulutuksen opetussuunnitelman mukaista verkosto-osaamista parhaimmillaan. PopUp pajan kehittämisen sekä toteuttamisen myötä omaan erinomaiset valmiudet toimia ohjauksen edustajana erilaisissa verkostoissa sekä saan kokemusta toimimisesta monialaisen verkostotyön vetovastuusta opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti.
Toinen osaamistavoite liittyi ohjauksen kirjoon työelämäyhteistyötä hyödyntäen: ”Hyödyntää työelämäyhteistyötä ja -tuntemusta ohjauksessa”
Toimin syksyllä 2017 Jämsänkosken ammattiopistolla sijaisena, jossa ohjasin Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskelevien opiskelijoiden ensimmäisen pakollisen tutkinnonosan työssäoppimista sekä näyttöjä työelämässä.
Toimin minulle täysin uuden koulutusalan ja uuden opetusryhmän työssäoppimisen ohjaajana, jossa ohjasin minulle tuntemattomia opiskelijoita. Ohjausjakson aikana ohjaajana kohtasin sekä henkilökohtaisiin haasteisiin, että työhön liittyviä haasteita opiskelijoiden keskuudessa. Menin ohjaamaan opiskelijoita uuden ammatin opiskeluun, mutta lähes kaikkien opiskelijoiden kohdalla kävimme myös henkilökohtaiseen elämään liittyvää ohjausta erilaisten ongelmien parissa, jotka vaikeuttivat tai estivät opiskelua. Tässä ohjauksessa korostui ohjaaminen muualla, kuin oppilaitoksessa. Opiskelijoita oli yhteensä 16, hyödynsin koko ryhmän ohjauksessa enemmänkin neuvontaa ja tiedottamista meidän yhteisen viestintäryhmän avulla. Henkilökohtaisessa ohjauksessa tapasin opiskelijoita työpaikoilla sekä esimerkiksi tapaamisissa kahviloissa sekä puhelinohjauksissa. Työtehtävään sisältyi merkittävässä osassa yhteistyö työpaikkojen ja -ohjaajien kanssa, aikaisempaa enemmän tein työtä myös työpaikkaohjaajien kanssa, liittyen opiskelijoiden moninaisiin haasteisiin saada opintoja suoritettua eteenpäin.
Sijaisuus vahvisti entisestään osaamistani työelämän ja koulutuksen yhteistyön merkityksestä. Ohjaajana ohjasin opiskelijoita erilaisissa ja vaihtelevissa ympäristöissä, ohjaajana jouduin itse aikaisempaa laajemmin huomioimaan työpaikkojen erilaisuuden ja sen vaikuttamisen myös opiskelijan tutkinnon suorittamiseen. Työpaikkojen laaja-alaisuus ja erilaisuus toivat mukanaan minulle ohjaajana haasteen ohjata opiskelijoita kohti tutkintotilaisuutta, vaikka työssäoppimispaikat ja niiden työtehtävät olivat monen kirjavia. Amis-reformin myötä muualla, kuin oppilaitoksessa tapahtuva ohjaus lisääntyy väistämättä. Sain sijaisuuden aikana hienoa esimakua siitä, mitä ohjaaminen on, kun ohjaustilanteet tapahtuvat kokonaisuudessaan oppilaitoksen ulkopuolella ja vielä vieraiden opiskelijoiden kanssa.
Koen, että osaamisalueella edellytettävä osaaminen täyttyy erinomaisesti peilattaessa aikaisempaa verkostotyön osaamista sekä sijaisuuden myötä ajankohtaiseen verkosto-osaamiseen: Erityishuomio liittyy teemaan ”taito hyväksyä keskeneräisyys”, kerroin aikaisemmin joulukuun lähipäivässä, millaisen huomion olen tehnyt omassa suhtautumisessa. Aikaisemmin pyrin aina saattamaan opiskelijan valmiiksi, vaikka taidot eivät olisi vastanneet täysin työelämän tarpeita. Ammatillisen neuvottelukunnan kannustuksella heikompi opiskelija saatettiin työelämään, ikään kuin kasvamaan ammattiin. Samalla vältyttiin opiskelijan mahdollisesta tipahtamisesta yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle. Koen nykyään, että ajatteluni on muuttunut aika paljon. Ehkä osaltaan ajattelun muutos liittyy siihen, että nykyään erilaisia tukitoimia on paljon enemmän opiskelijalle tarjolla. Tarjolla on opiskelijalle aikaisempaa enemmän erilaisia tukimuotoja, vaikka koulutus jäisikin kesken. Mielestäni myös sekä opettajan että ohjaajan on tunnistettava yhteistyössä opiskelija kanssa, onko hänen valmiudet riittävät siirtyä työelämään. Tätä tematiikkaa seuraan mielenkiinnolla AmisReformin myötä, millaiseksi opiskelijan työelämään siirtyminen tulee muuttumaan, vai muuttuuko se?
Jo aikaisemman verkostotyön osaamisen pohjalta tiedän, miten tärkeässä roolissa työelämäyhteistyö on koulutuksen järjestäjälle. Työssäoppimisen ohjaajana toiminta perustuu täysin yhteistyölle työelämän kanssa. Yhteisesti suunnitellaan opiskelijan työssäoppimisen polku, joka tähtää tutkinnon osan näyttöön. Ohjaajan roolissa on tärkeää tunnistaa erilaiset haasteet ja esteet, jotka voivat vaikeuttaa opiskelijan opintojen suorittamista.
Tutustuin talven aikana opinto-ohjaajan tehtäviin eri kouluasteilla. Perusopetuksessa sekä lukiossa opinto-ohjaaja työskentelee pitkälti ainoastaan omassa koulussaan ohjaten opiskelijoita. Ohjaustyöhön sisältyy kuitenkin yhteistyötä erilaisissa verkostoissa. Ammatillisen opinto-ohjaajan työhön sisältyy paljon tiedon haltuunottoa, joka liittyy opiskelijoiden työssäoppimiseen yrityksissä (huom. koulutussopimus tai oppisopimus). Ohjausta voidaan antaa opiskelijan työelämäjakson aikana. Opinto-ohjaaja on oppilaitoksen yhteyshenkilö myös TE-palveluihin. Sijaisuuden aikana ohjasin itse opiskelijoita koko ajan muualla, kuin oppilaitoksessa, aikaa ja paikkaa katsomatta. Tällaisessa ohjauksessa opiskelijan yksilöllisyys mielestäni korostuu hyvin.