Opinto-ohjaajan hyvinvoinnista huolehtiminen

Se on jäätävä tunne, kun töihin ei ole enää olekkaan kiva mennä…

Pohdin tässä kirjoituksessani, millaiset asiat vaikuttavat opon työssäjaksamiseen ja miten yksilönä pystyn ainakin teoreettisesti vaikuttamaan työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi opinto-ohjaajan työssä on asia, jota on vaalittava. Väsynyt työtaakan alla oleva opo ei ole ohjattaville hyväksi. Opo on monen taakan kantaja ja ottaa itselleen helposti vastuulleen asioita, jotka eivät hänelle välttämättä edes kuuluisi. Opolle on luontaista kantaa huolta ohjattavan asioista laajemminkin, mitä edes pitäisi. Haasteensa tekee myös se, että opon ja kuraattorin työnkuvien raja on häilyvä, onkin vaikea vetää rajaa missä asioissa käännytään kuraattorin puoleen. Tällainen moniammatillisuuden taakan kantaminen väsyttää helposti, miltei väistämättä. Nykypäivänä kuulee puhuttavan multitaskauksesta. Multitaskaus ei itse asiassa tarkoita monen asian tekemistä yhtäaikaa, vaan nopeaa vaihtamista monen asian välillä. Tämä moneen suuntaan tempoilu väsyttää ja sellaiseen on vaara vaativassa ja vaihtelevassa ohjaustyössä. Ohjauksesta puhuttaessa puhutaan ajan ja huomion antamisesta. Todellisuudessa tilanne on se, että aikaa yhdelle asiakkaalle voi olla vain vähän, toisen asian hoitaminen on kesken ja kolmas odottaa vuoroaan oven takana.

Ohjaus- ja neuvontatyön erityinen haaste ovat ihmisten kohtaaminen kasvotusten, läheltä ja henkilökohtaisesti. Päätöksiä tehdään ihmisen kanssa ja rinnalla; nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole vain yhden henkilön vaan myös ohjattavien läheisten elämä, puhutaan eettisyydestä. Opon työssä tätä on erittäin hyvä pohtia aika-ajoin, on taito tiedostaa oma suhtautuminen kokemiinsa ympäristön ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Työorganisaatiossa samoin kuin lähityöyhteisössä vallitsevat arvopäämäärät heijastuvat jokaisen opon työhön. Oman organisaation sisällä käytävät arvokeskustelut selkeyttävät omaa työtehtävää ja siihen kohdistuvia odotuksia. Erityisesti muutostilanteet edellyttävät priorisointia, joiden taustalta löytyvät aina arvot.

Jokaisella työntekijällä on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa

Entäpä sitten kun työ on vaativaa ihmissuhdetyötä, kuuntelet ihmisten tarinoita tunnista ja päivästä toiseen, eikä ole paikkaa missä purkaa sitä pään sisäistä kuormaa tai paikkaa, missä testata omia ajatuksia. Kun työ täyttää ajatukset myös työn ulkopuolella, ei tarvittavaa palautumista työn rasituksesta tapahdu, mikä voi johtaa uupumiseen. Keinoja työstä palautumiseen on monenlaisia ja eri ihmisille sopivat erilaiset tavat. Esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen ja ulkoilu rentouttavat useimpia ihmisiä. Myös riittävien taukojen pitäminen kesken työpäivän on olennaista omalle jaksamiselle.   Asioita voi ja myös joutuu säilöä ja säilöminen on osa ammatillisuutta, mutta siinäkin tulee raja vastaan jossain kohtaa ja säilötä on hyvä tyhjentää. Taitava työnohjaaja selkeyttää tilannetta sekä auttaa oivaltamaan ja ratkaisemaan ammatillisia haasteita. Työnohjauksen iso etu on myös se, että voit purkaa työn tuomaa taakkaa omaan työyhteisöön kuulumattoman henkilön kanssa. Ajattelkin itse, että opon työssä olisi tärkeää käydä säännöllisesti työnohjauksessa yksin ja välillä tiiminäkin, mikäli sellainen on.

Silloin kun työtaakka alkaa tuntumaan kohtuuttomalta, on asia syytä ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Opoja rasittaa tunnollisuus, joka pahimmillaan johtaa työssäuupumiseen. Silti on hyvä muistaa, että jokaisella yksilöllä on oikeus vaalia omaa työssäjaksamista parhaalla mahdollisella tavalla. Tyypillistä on liian usein se, että eettiset kysymykset nousevat pintaan silloin, kun ollaan jo ongelmatilanteen keskellä. Tällöin tunnelma on kireä ja tunteet pinnalla, joten analyyttinen ja toisia kuunteleva keskustelu on vaikeaa. Siksi on hyvä eritellä ammattikunnan työn eettisesti vaativia tilanteita, niin yksittäisiä kuin yleisiäkin, seesteisinä hetkinä ja aivan tavalliseen arkityöhön liittyen.

Opo, välitä itsestäsi ja läheisistäsi niin työssä kuin vapaa-ajalla. Entisessä ammatissani vitsailtiin, että ”yksikätisellä leipurilla on vähän hommia”. Samaa voisi lainata opoiluun, parempi yksi hyvinvoiva opo kuin monta työuupunutta…

Opoksi oppimassa Jonna

 

Kategoria(t): Tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *