Puhe digitaalisuudesta ja sen hyödyntämisestä ohjauksessa

Tänäpäivänä puhutaan paljon digitaalisesta oppimisesta. Digitaalisuus on ajankohtainen termi niin perusopetuksen opetussuunnitelmassa kuin toisen asteen ammatillisen reformin keskusteluissa. Itse luen aktiivisesti ajankohtaisia ammattialaan liittyviä artikkeleita lehdistä, mieluiten vielä paperiversiona. Leikkaan artikkeleita myös leikekirjaan, joita sitten hyödynnän sekä opo-opinnoissa että sosiologian opinnoissa. Myönnän, että pidän perinteisistä asioista, silti kuitenkin olen sitä mieltä että digitaalisuutta pitäisi korostaa opetusalalla huomattavasti enemmän. Omassa nivelvaiheen tutkimuksessani digitaalisuutta hyödynnettiin ohjauksessa erittäin vähän tai ei lainkaan. Erilaiselle digitaaliselle ohjaukselle on tilausta, se on selvää.

Törmäsin Keskisuomalaisen artikkeliin, jossa kerrottiin tekoälyllä toimivasta opinto-ohjaajasta. Kyseessä on Jyväskylän yliopiston IT-alan opiskelijoiden urasuunnittelua tukeva uranavigaattori-sovellus. Sovellus kertoo, millaisia opintoja opiskelijan kannattaa suorittaa. Sovellus sisältää esimerkiksi psykologisia soveltuvuustestejä, sekä noin 500 ammatin edellyttämät työtehtävät sekä keskipalkan. Sovelluksen toivotaan nopeuttavan myls sopivan työn löytymistä pian opintojen jälkeen, dekaani Pekka Neittaanmäki mainitsee, ”tavoitteena on, että se niin sanottu hapuiluvaihe jäisi opintojen jälkeen mahdollisimman lyhyeksi ja sovellus antaisi opiskelijalle ikään kuin ilmansuunnat jo opintojen aikana”. (Keskisuomalainen 4.9.2017)

Ihan hyvä kehittämisidea, helpottaa opettajien ja ohjaajien ohjaustyötä. Mutta. Uskallan väittää että monikaan opiskeluun liittyvä haaste tai ongelma ei ratkea sovelluksen avulla. Tässä uranavigaattorisovelluksessa korostuu mielestäni tiedottaminen ja neuvonta. Ohjauksessa korostetaan ohjattavan hyvää tuntemista, aikaa sekä kuuntelemista. Siihen sovellus ei pysty vastaamaan.

Sunnantain 10.9. keskisuomalaisessa oli useita mielenkiintoisia opetukseen ja ohjaukseen liittyviä artikkeleita. Tähän digitaalisuuden teemaan niistä huomioni kiinnittyi älytauluihin luokkahuoneopetuksessa. Älytaulu voi parhaimmillaan toimia niin, että sen ympärille rakentuu vuorovaikutteisia opiskelumateriaaleja. Suurin haaste kuitenkin liittyy siihen, että älytaulun käyttöä ei ole opeteltu riittävän hyvin. Tässä yhteydessä nousee esiin opettajien ja oppilaan-, ja opinto-ohjaajien oma tietotekniikan hallinta. Ei riitä, että käydään laitteen toimittajan nopea koulutus älytaulun käyttöön. Artikkelissa otettiin kantaa laitteiden hintatasoon sekä siihen tosiasiaan, että laitteisto on nyt jo vanhentunutta, vaikka taulu olisi asennettu 4-5 vuotta sitten. (Keskvsuomalainen 10.9.2017)

Opetusalan henkilöstöltä vaaditaan jatkuvaa itsensä kehittämistä tietoteknisessä media-, ja somemaailmassa. Aika ajaa opettajien ja ohjaajien ohi, jollei itsellä ole kiinnostusta pysyä mukana yhteiskunnan kehittymisessä. Monia median hyödyntäminen opetuksessa ja ohjauksessa voi arvelluttaa ja pelottaa. Digitaalisuus lisääntyy päiväpäivältä, haluttiin me sitä tai ei. Nuoret varmasti haluavat. Meidän tehtäväksi jää digitaalisuuden haltuun otto niin, että saat nuoret kiinnostumaan opetuksesta ja ohjauksesta digitaalisuutta hyödyntäen. Nuorempien kanssa digitaalisuuteen liittyy myös kasvatuksellinen näkökulma. Osana somea olet osa internettiä. Nykymaailmassa median lukutaito ja asioiden käsittely on yhtä tärkeää kuin matematiikan perustaidot.

Opoksi oppimassa Jonna

 

 

Kategoria(t): Ohjausosaaminen, Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *