Ohjauksen opintojen portfolio

Opinto-ohjaaja opintojeni portfolio on tässä blogissa kirjoituksina ja avuksina, mitä kaikkea opiskeluvuoteen on mahtunut. Esittelen kertomukseni oppimisen oivaltamisesta ja opoksi kasvusta ryhmäläisilleni ensimmäisessä lähipäivässä tulevana syksynä.

Olen hakenut ohjauksen koulutukseen ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2005, en ollut kuitenkaan hakukelpoinen erikoisammattitutkinto & Amo, NTM pätevyydellä. Siirryin opetustehtävistä koulutuksensuunnittelutehtäviin vuonna 2011, melko pian hakeuduin yhteisöpdeagogin AMK opintoihin, joista valmistuin keväällä 2014. Näin sain lopullisen hakukelpoisuuden ohjauksen koulutukseen. Olin jännittynein mielin kevättalvella 2017, kun sain puhelun että minut on valittu sekä opinto-ohjaajan, että erityisopettajan opintoihin Tampereen ammatilliseen opettajakorkeakouluun. JES! Vihdoin haaveet näyttää astuvan toteen!

Aloitimme opintomme Tamkissa elokuussa 2017, olin opintojen alkuvaiheessa työttömänä työnhakijana saaden omaehtoisen koulutuksen statuksen. Ohjauksen koulutus perustuu Tamk:ssa osaamisperusteisuuteen, sanonkin että arvioilta noin 30/60 osaamispistettä koostui aikaisemmasta osaamisen hankkimisesta. Opintoni eivät meinanneet alkuvaiheessa käynnistyä, sillä sain yllättäin sijaisuuden Jämsänkoskelta NT-opiskelijoiden ohjaajana työelämässä. Myös opintojen toteutumisen malli haki paikkaansa alkuvaiheessa. Otin mielelläni sijaisuuden vastaan, sillä sain siitä erinomaista lisäkokemusta työkokemukseeni. Pääsin ohjaamaan opiskelijoita oppilaitoksen ulkopuolella yhteistyössä työelämän kanssa. Hieno kokemus!

Opiskelun alkuvaiheeseen liittyi eräänlaista negatiivisyytta, sillä minua kalvasi pidempiaikaisen työn puuttuminen. Olin elämäni aikana ensimmäistä kertaa työttömänä, tosin omasta päätöksestäni. Hain viikosta ja kuukaudesta toiseen töitä ja täytyy sanoa, että hakemusten kirjoittaminen ei ole mikään läpihuuto juttu. Haasteena yli- tai alikoulututtautuminen, Keski-Suomen alueella täytyy olla todella korkeasti koulutettu, mikäli hakeutuu erityisesti opetuksen alalle töihin. Yhteisöpedagogina tohtoreiden kanssa hakemassa samoja työpaikkoja. Ennätys hakijamäätä oli 148 hakijaa yhteen tehtävään, usko työllistymiseen meinasi loppua väkisin.

Joulukuun 2017 alussa sain vihdoin opiskelumoodin päälle ja työnhaku jatkui siinä rinalla. Teimme loistavaa tiimityötä koillisen kollien kanssa. Opimme paljon toisiltamme, sillä meistä yksi oli ammattikorkeakoulusta, yksi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja kaksi ammatillisesta peruskoulutuksesta. Kaiken kaikkiaan tiimimme työskentely oli tehokasta ja sitouduimme kaikki ottamaan vastuuta sovituista aikatauluista ja vastuista kerätä ja jakaa tietoa muille. Meidän tiimille oivailliseksi työmuodoksi löytyi paldet, johon työstimme materiaalia.

Tammikuussa sain vihdoin määräaikaisen työn TE-palveluista, tuetun työllistymisen linjalta. Työskentelin itse yksilöllisen tuen asiakkaiden kanssa. Työpisteeni sijaitsi Äänekosken toimipisteessä, jossa ohjasin ja tapasin pääasiassa Äänekoskelaisia asiakkaita. Halutessaan lähikuntien asiakkaat saivat tulla tapaamiseen Äänekoskelle tai he pystyivät käyttää kunnan yhteispalvelupistettä, jolloin asiakas tavattiin skypen välityksellä. Määräaikaishaastatteluja tein paljon myös puhelimen välityksellä, etenkin kun asiakkaan tilanne oli stabiili ilman suurempia haasteita tai ongelmia. Kutsuin kuitenkin asiakkaita toimistolle tapaamiseen mieluusti, sillä mielestäni silloin vuorovaikutus ja luottamus asiakkaan kanssa muodostui vahvemmaksi. Asiakkaalle varattiin toimistokäynnille sekä skype-tapaamiseen tunnin mittainen aika, monien kanssa se kului minuutilleen.  Tapaamisen aikana juteltiin kuulumisia, päivitettiin työllistymissuunnitelma yms. Koen, että monelle asiakkaalle käynti oli mieleinen, sillä tein työtä hyvin ihmisläheisesti. Kerroinkin maaliskuun lähipäivässä opettajille ja ryhmäläisille, että en itse oikein hyväksy ihmisten ”alistamista”, johon TEMin ohjeistus hieman valitettavasti ohjaa, etenkin jos ohjeita tulkitsee liian pikkutarkasti. Ajattelen, että pyrin omalla toiminnallani ja työlläni saamaan ihmiset rentoutumaan ja rauhoittumaan. Työskentely TE-palveluissa lisäsi osaamistani yksilön ohjaamisesta, vieläpä erityistätukeatarvitsevien ohjauksessa.

Maaliskuun lopulla aukesi avoimeen hakuun työpaikka koulutussuunnittelijana Jyväskylän kristillisellä opistolla. Hain ja sain paikan, vaihdoin opistolle töihin 9.4. alkaen. Teen työssäni paljon opintopolkujen suunnittelutyötä monikulttuurisessa oppilaitoksessa. Opiston rikkaus on se, että siellä annetaan ammatillista, vapaan sivistystyön sekä aikuistenperusopetusta sekä perusopetuksen lisäopetusta. Opin työssäni päivittäin uusia asioita erikoulutuksista ja se on hienoa!

Opintoihin sisältyi Taitajakilpailujen yhteyteen toteutettu Opo Reformi PopUp, jonka linkitin verkosto- ja kehittämisosaamiseen. Olin projektin vetovastuussa jo syksyllä 2017 ja kaikki meni hienosti ja suunnitellusti nappiin. Reformi PopUp toteutettiin 15.–16.5. Kevään kynnyksellä on ollut ilmassa pientä ”kisaväsymystä”, mutta sainkin siitä uutta virtaa. Olin alunperin suunnitellut opiskelun aikatauluni niin, että valmistuisin elokuussa 2018. Päätin kuitenkin loppumetreillä kiriä kiinni aikataulua niin, että pystyn valmistumaan kesäkuussa.

Tässä nyt kirjoitan viimeistä virallista opintoihin liittyvää tehtävää / artikkelia. Työstämme vielä blogitekstiä ja journalismitekstiä yhdessä Ari-open kanssa. Vuosi on ollut monivivahteikas, olen ystävystynyt ryhmämme opiskelijoiden kanssa. Olen kasvamassa monien pettymysten ja ilojen kautta ohjauksen ammattilaiseksi.

Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. 3 ydinasiaa, joita noudatan niin arjessa läheisteni kuin ohjaajan työssä ohjattavien kanssa. En tiedä liittyykö tietynlainen muutos ja rauhoittuminen ohjausopintojen tuomaan alitajuntaan, vai onko kyseessä vain iän tuoma ominaisuus… Oli niin tai näin, tuntuu että olen siirtymässä maalisuoralta takaisin uudelle kierrokselle, jonka aikana ohjausosaamiseni syventyy ja kehittyy.

Opoksi – ei enää pelkästään oppimassa, vaan – kehittymässä Jonna

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Sosiologiasta tukea ohjausosaamiseen

Olen opiskellut hiljalleen sosiologiaa opinto-ohjauksen opintojen rinnalla. Lähdin avoimen yliopiston opintoihin, sillä minua kiinnostaa yksilön ja ryhmän kiinnittyminen yhteiskuntaan. Opinnoissa olen ottanut kantaa kulttuurien vaikutuksesta yksilön vapauteen ja pohtinut millaisena media näyttäytyy nuorten naisten elämässä.

Oppilaitoksissa työskentely on herättänyt mielenkiintoni yksilöiden valintoihin ja siirtymiin. Millaisina erilaiset kouluasteiden siirtymät näyttäytyvät yksilössä tai miten yksilö kokee elämänkulun erilaisissa kouluasteiden siirtymissä, erityisesti minua kiinnostaa koulutussosiologia.

Sosiologiassahan tutkitaan muun muassa sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, miksi asiat ovat siten kuin ovat ja miten ne voisivat olla toisin. Sosiologian tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita myös siitä, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja minkälaiset prosessit säätelevät ihmisten sosiaalista toimintaa ja ajattelua. Lisäksi sosiologiassa tutkitaan, miten yhteiskunnallinen hyvinvointi tai pahoinvointi muodostuu, mistä eriarvoisuus, (epä)oikeudenmukaisuus ja syrjintä johtuvat, miten ihmisen toiminta riippuu yhteisöstä ja suhteista toisiin ihmisiin, sekä näihin teemoihin kytkeytyvistä empatiakuiluista ja solidaarisuusvajeista. Kiinnostavia ovat myös koulutus- ja työmarkkinoiden sekä erilaisten organisaatioiden ja ryhmien toiminta.

Opoksi oppimassa Jonna

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Opinto-ohjaajan hyvinvoinnista huolehtiminen

Se on jäätävä tunne, kun töihin ei ole enää olekkaan kiva mennä…

Pohdin tässä kirjoituksessani, millaiset asiat vaikuttavat opon työssäjaksamiseen ja miten yksilönä pystyn ainakin teoreettisesti vaikuttamaan työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi opinto-ohjaajan työssä on asia, jota on vaalittava. Väsynyt työtaakan alla oleva opo ei ole ohjattaville hyväksi. Opo on monen taakan kantaja ja ottaa itselleen helposti vastuulleen asioita, jotka eivät hänelle välttämättä edes kuuluisi. Opolle on luontaista kantaa huolta ohjattavan asioista laajemminkin, mitä edes pitäisi. Haasteensa tekee myös se, että opon ja kuraattorin työnkuvien raja on häilyvä, onkin vaikea vetää rajaa missä asioissa käännytään kuraattorin puoleen. Tällainen moniammatillisuuden taakan kantaminen väsyttää helposti, miltei väistämättä. Nykypäivänä kuulee puhuttavan multitaskauksesta. Multitaskaus ei itse asiassa tarkoita monen asian tekemistä yhtäaikaa, vaan nopeaa vaihtamista monen asian välillä. Tämä moneen suuntaan tempoilu väsyttää ja sellaiseen on vaara vaativassa ja vaihtelevassa ohjaustyössä. Ohjauksesta puhuttaessa puhutaan ajan ja huomion antamisesta. Todellisuudessa tilanne on se, että aikaa yhdelle asiakkaalle voi olla vain vähän, toisen asian hoitaminen on kesken ja kolmas odottaa vuoroaan oven takana.

Ohjaus- ja neuvontatyön erityinen haaste ovat ihmisten kohtaaminen kasvotusten, läheltä ja henkilökohtaisesti. Päätöksiä tehdään ihmisen kanssa ja rinnalla; nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole vain yhden henkilön vaan myös ohjattavien läheisten elämä, puhutaan eettisyydestä. Opon työssä tätä on erittäin hyvä pohtia aika-ajoin, on taito tiedostaa oma suhtautuminen kokemiinsa ympäristön ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Työorganisaatiossa samoin kuin lähityöyhteisössä vallitsevat arvopäämäärät heijastuvat jokaisen opon työhön. Oman organisaation sisällä käytävät arvokeskustelut selkeyttävät omaa työtehtävää ja siihen kohdistuvia odotuksia. Erityisesti muutostilanteet edellyttävät priorisointia, joiden taustalta löytyvät aina arvot.

Jokaisella työntekijällä on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa

Entäpä sitten kun työ on vaativaa ihmissuhdetyötä, kuuntelet ihmisten tarinoita tunnista ja päivästä toiseen, eikä ole paikkaa missä purkaa sitä pään sisäistä kuormaa tai paikkaa, missä testata omia ajatuksia. Kun työ täyttää ajatukset myös työn ulkopuolella, ei tarvittavaa palautumista työn rasituksesta tapahdu, mikä voi johtaa uupumiseen. Keinoja työstä palautumiseen on monenlaisia ja eri ihmisille sopivat erilaiset tavat. Esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen ja ulkoilu rentouttavat useimpia ihmisiä. Myös riittävien taukojen pitäminen kesken työpäivän on olennaista omalle jaksamiselle.   Asioita voi ja myös joutuu säilöä ja säilöminen on osa ammatillisuutta, mutta siinäkin tulee raja vastaan jossain kohtaa ja säilötä on hyvä tyhjentää. Taitava työnohjaaja selkeyttää tilannetta sekä auttaa oivaltamaan ja ratkaisemaan ammatillisia haasteita. Työnohjauksen iso etu on myös se, että voit purkaa työn tuomaa taakkaa omaan työyhteisöön kuulumattoman henkilön kanssa. Ajattelkin itse, että opon työssä olisi tärkeää käydä säännöllisesti työnohjauksessa yksin ja välillä tiiminäkin, mikäli sellainen on.

Silloin kun työtaakka alkaa tuntumaan kohtuuttomalta, on asia syytä ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Opoja rasittaa tunnollisuus, joka pahimmillaan johtaa työssäuupumiseen. Silti on hyvä muistaa, että jokaisella yksilöllä on oikeus vaalia omaa työssäjaksamista parhaalla mahdollisella tavalla. Tyypillistä on liian usein se, että eettiset kysymykset nousevat pintaan silloin, kun ollaan jo ongelmatilanteen keskellä. Tällöin tunnelma on kireä ja tunteet pinnalla, joten analyyttinen ja toisia kuunteleva keskustelu on vaikeaa. Siksi on hyvä eritellä ammattikunnan työn eettisesti vaativia tilanteita, niin yksittäisiä kuin yleisiäkin, seesteisinä hetkinä ja aivan tavalliseen arkityöhön liittyen.

Opo, välitä itsestäsi ja läheisistäsi niin työssä kuin vapaa-ajalla. Entisessä ammatissani vitsailtiin, että ”yksikätisellä leipurilla on vähän hommia”. Samaa voisi lainata opoiluun, parempi yksi hyvinvoiva opo kuin monta työuupunutta…

Opoksi oppimassa Jonna

 

Tallennettu kategorioihin Tutkimus- ja kehittämisosaaminen | Jätä kommentti

Verkostoissa on voimaa!

Opintoihin liittyi verkosto-osaaminen, jonka osaamisen osoittamisen jaoin kahteen osaan osaamistavoitteiden mukaisesti.

Ensimmäinen osaamistavoite liittyi Opo Reformi PopUpin toteuttamiseen: ”Toimii erilaisten verkostojen jäsenenä niiden toimintaa edistäen ja kehittäen”

Taitaja2018 projekti oli Tamkin opinto-ohjauksen koulutuksen opetussuunnitelman mukaista verkosto-osaamista parhaimmillaan. PopUp pajan kehittämisen sekä toteuttamisen myötä omaan erinomaiset valmiudet toimia ohjauksen edustajana erilaisissa verkostoissa sekä saan kokemusta toimimisesta monialaisen verkostotyön vetovastuusta opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti.

Toinen osaamistavoite liittyi ohjauksen kirjoon työelämäyhteistyötä hyödyntäen: ”Hyödyntää työelämäyhteistyötä ja -tuntemusta ohjauksessa”

Toimin syksyllä 2017 Jämsänkosken ammattiopistolla sijaisena, jossa ohjasin Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskelevien opiskelijoiden ensimmäisen pakollisen tutkinnonosan työssäoppimista sekä näyttöjä työelämässä.

Toimin minulle täysin uuden koulutusalan ja uuden opetusryhmän työssäoppimisen ohjaajana, jossa ohjasin minulle tuntemattomia opiskelijoita. Ohjausjakson aikana ohjaajana kohtasin sekä henkilökohtaisiin haasteisiin, että työhön liittyviä haasteita opiskelijoiden keskuudessa. Menin ohjaamaan opiskelijoita uuden ammatin opiskeluun, mutta lähes kaikkien opiskelijoiden kohdalla kävimme myös henkilökohtaiseen elämään liittyvää ohjausta erilaisten ongelmien parissa, jotka vaikeuttivat tai estivät opiskelua. Tässä ohjauksessa korostui ohjaaminen muualla, kuin oppilaitoksessa. Opiskelijoita oli yhteensä 16, hyödynsin koko ryhmän ohjauksessa enemmänkin neuvontaa ja tiedottamista meidän yhteisen viestintäryhmän avulla. Henkilökohtaisessa ohjauksessa tapasin opiskelijoita työpaikoilla sekä esimerkiksi tapaamisissa kahviloissa sekä puhelinohjauksissa. Työtehtävään sisältyi merkittävässä osassa yhteistyö työpaikkojen ja -ohjaajien kanssa, aikaisempaa enemmän tein työtä myös työpaikkaohjaajien kanssa, liittyen opiskelijoiden moninaisiin haasteisiin saada opintoja suoritettua eteenpäin.

Sijaisuus vahvisti entisestään osaamistani työelämän ja koulutuksen yhteistyön merkityksestä. Ohjaajana ohjasin opiskelijoita erilaisissa ja vaihtelevissa ympäristöissä, ohjaajana jouduin itse aikaisempaa laajemmin huomioimaan työpaikkojen erilaisuuden ja sen vaikuttamisen myös opiskelijan tutkinnon suorittamiseen. Työpaikkojen laaja-alaisuus ja erilaisuus toivat mukanaan minulle ohjaajana haasteen ohjata opiskelijoita kohti tutkintotilaisuutta, vaikka työssäoppimispaikat ja niiden työtehtävät olivat monen kirjavia. Amis-reformin myötä muualla, kuin oppilaitoksessa tapahtuva ohjaus lisääntyy väistämättä. Sain sijaisuuden aikana hienoa esimakua siitä, mitä ohjaaminen on, kun ohjaustilanteet tapahtuvat kokonaisuudessaan oppilaitoksen ulkopuolella ja vielä vieraiden opiskelijoiden kanssa.

Koen, että osaamisalueella edellytettävä osaaminen täyttyy erinomaisesti peilattaessa aikaisempaa verkostotyön osaamista sekä sijaisuuden myötä ajankohtaiseen verkosto-osaamiseen: Erityishuomio liittyy teemaan ”taito hyväksyä keskeneräisyys”, kerroin aikaisemmin joulukuun lähipäivässä, millaisen huomion olen tehnyt omassa suhtautumisessa. Aikaisemmin pyrin aina saattamaan opiskelijan valmiiksi, vaikka taidot eivät olisi vastanneet täysin työelämän tarpeita. Ammatillisen neuvottelukunnan kannustuksella heikompi opiskelija saatettiin työelämään, ikään kuin kasvamaan ammattiin. Samalla vältyttiin opiskelijan mahdollisesta tipahtamisesta yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle. Koen nykyään, että ajatteluni on muuttunut aika paljon. Ehkä osaltaan ajattelun muutos liittyy siihen, että nykyään erilaisia tukitoimia on paljon enemmän opiskelijalle tarjolla. Tarjolla on opiskelijalle aikaisempaa enemmän erilaisia tukimuotoja, vaikka koulutus jäisikin kesken. Mielestäni myös sekä opettajan että ohjaajan on tunnistettava yhteistyössä opiskelija kanssa, onko hänen valmiudet riittävät siirtyä työelämään. Tätä tematiikkaa seuraan mielenkiinnolla AmisReformin myötä, millaiseksi opiskelijan työelämään siirtyminen tulee muuttumaan, vai muuttuuko se?

Jo aikaisemman verkostotyön osaamisen pohjalta tiedän, miten tärkeässä roolissa työelämäyhteistyö on koulutuksen järjestäjälle. Työssäoppimisen ohjaajana toiminta perustuu täysin yhteistyölle työelämän kanssa. Yhteisesti suunnitellaan opiskelijan työssäoppimisen polku, joka tähtää tutkinnon osan näyttöön. Ohjaajan roolissa on tärkeää tunnistaa erilaiset haasteet ja esteet, jotka voivat vaikeuttaa opiskelijan opintojen suorittamista.

Tutustuin talven aikana opinto-ohjaajan tehtäviin eri kouluasteilla. Perusopetuksessa sekä lukiossa opinto-ohjaaja työskentelee pitkälti ainoastaan omassa koulussaan ohjaten opiskelijoita. Ohjaustyöhön sisältyy kuitenkin yhteistyötä erilaisissa verkostoissa. Ammatillisen opinto-ohjaajan työhön sisältyy paljon tiedon haltuunottoa, joka liittyy opiskelijoiden työssäoppimiseen yrityksissä (huom. koulutussopimus tai oppisopimus). Ohjausta voidaan antaa opiskelijan työelämäjakson aikana. Opinto-ohjaaja on oppilaitoksen yhteyshenkilö myös TE-palveluihin. Sijaisuuden aikana ohjasin itse opiskelijoita koko ajan muualla, kuin oppilaitoksessa, aikaa ja paikkaa katsomatta. Tällaisessa ohjauksessa opiskelijan yksilöllisyys mielestäni korostuu hyvin.

Tallennettu kategorioihin Kontekstiosaaminen | Jätä kommentti

Opo Reformi PopUp

Uusi ammatillinen koulutus, mitä se on ja miten se näyttäytyy?

Vuonna 2017 ja 2018 opetus- ja ohjaushenkilöstön puheissa on toistunut usein reformi, uusi ammatillinen koulutus. Tutkinto- ja rahoitus uudistus lisää epävarmuutta, joka puolelta kuuluu viestiä YT-neuvotteluista. Koski velvoittaa koulutuksen järjestäjää pohtimaan opiskelijahallintojärjestelmää ja sen toimivuutta. Puhutaan osaamisperusteisuudesta, osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Hoks kovaa Hopsin, koulutussopimus työssäoppimisen. Miten koulutussopimus ja oppisopimus eroavat toisistaan. Halutaan suoritteita ja hyviä palautteita, joihin suoriterahoitus perustuu. Positiivinen puhe tuntuu olevan jopa kaukainen asia.

Opinto-ohjauksen opinnoissakaan näitä teemoja ei ole voinut sivuuttaa, monet opintojaksojen teemat ovat sivunneet uutta ammatillista koulutusta. Uusituksella on välitön vaikutus myös oppilaan ja opiskelijan ohjaukseen. Uudistus vaatii tiedon päivittämistä myös opinto-ohjaajalta. Tutkintorakenne muuttuu, ammatillisia tutkintoja vähenee merkittävästi. Nuorten ja aikuisten koulutus yhdistyy yhdeksi koulutukseksi. Myös hakujärjestelmä uudistuu, yhteishaun rinnalle tulee jatkuvahaku.

Uudistuksella pyritään oikeaan asiakaslähtöisyyteen joustavuudella. Yksilöllisiin osaamistarpeisiin vastataan joustavasti tutkintojen, niiden osien, tutkintoon johtamattoman koulutuksen ja valmentavien koulutusten avulla. Opiskelu toteutetaan niin oppilaitosten oppimisympäristöissä, työpaikoilla kuin digitaalisissa oppimisympäristöissä. Koulutukseen voi hakeutua joustavasti läpi vuoden. Yhteishaku on edelleen keväällä peruskoulunsa päättäneille ja ilman toisen asteen tutkintoa oleville. Ammatillisen tutkinnon suorittaneille sekä ylioppilaille ja lukion suorittaneille pääväylä ammatilliseen perustutkintoon on jatkuva haku. Kaikille opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS). Opiskellaan vain niitä asioita, joista ei ole osaamista.

Opiskelija voi hakea tutkinnon suoritettuaan ammattikorkeakouluun, yliopistoon tai siirtyä suoraan töihin. Myöhemmin työuralla voi myös hyödyntää muita ammatillisia tutkintoja ja kehittää omaa osaamistaan esimerkiksi suorittamalla erikoisammattitutkinnon oppisopimuksella oman työn ohessa.

Ajankohtaisuus uudessa ammatillisessa koulutuksessa herätti ajatuksen pajatoiminnasta Taitaja2018 tapahtuman yhteydessä. Näiden ajatusten myötä syntyi Opo Reformi PopUp, joka toteutettiin Tampereella 15.-16.5.2018. Opo Reformi PopUpista pyrittiin muodostamaan matalankynnyksen (avoin) keskustelupaikka ohjauksesta kiinnostuneille, johon saataisiin erityisesti peruskoulun opinto-ohjaajat pysähtymään. Tarkoitus ei ollut, että vain me tuomme pajassa tietoa ammatillisen koulutuksen uudistuksesta. Toiveenamme oli, että pysähtyjät toisivat myös meille päin ajankohtaista ja uutta tietoa sekä teemoja, jotka opojen kentällä puhuttaa arjessa.

Projektin suunnittelu onnistui, varsinainen reformipaja onnistui ja kaikki sujui miltei suunnitellusti. Lähdimme hakemaan kentältä ohjauksen ajankohtaista ääntä ja levittämään tietoa reformista erityisesti peruskoulun toimijoille. Lopulta kävi niin, että enemmän saimme itse koottua materiaalia posterseinien kautta, kuin sitä että olisimme ohjeistaneet kävijöitä uudesta ammatillisesta koulutuksesta. Toki sitäkin teimme, mutta vähemmän kuin odotimme. Saimme aikaan loistavia keskusteluja ja erinomaisia viestejä posterseiniin, kiitos pajaan poikenneille.

Ohjaus herättää keskustelua helposti, jokainen ohjaustilanne on yksilöllinen. Toteuttamamme Opo Reformi PopUp herätti myös keskustelua, siitäkin muodostui yksilöllinen tilaisuus jota ei voi helposti kopioida. Ilman verkostoja tällainen tapahtuma on vaikea toteuttaa. Ilman luottamusta ja yhteistyötä on vaikea toimia.

Opoksi oppimassa Jonna

Tallennettu kategorioihin Tutkimus- ja kehittämisosaaminen | Avainsanoina | Jätä kommentti

Jo joutui armas aika…

Aika aktivoitua uudelleen ja työstää talven aikana tapahtuneet opinnot portfolioksi blogin muodossa!

Opoksi oppimassa blogini on nukkunut talven yli, syystä jos toisesta. Syksyyn ja talveen on mahtunut opiskelua ja töitä kolmen eri työnantajan palveluksessa.

Nyt on aika herätellä blogi henkiin. Kokoan tänne ajatuksia, mitä yhdessä tiimin Koillisen kollien kanssa saatiin aikaan talven aikana. Nyt on jo kesä, mutta ei anneta sen häiritä.

… ja suvi suloinen!

Opoksi oppimassa Jonna

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Ohjauspalveluosaaminen

Ohjausosaaminen on opon ydinosaamista. Pohdin opintoja suorittaessani, miten paljon työkokemuksen kautta tullutta osaamista on.

Opintojakso oli jaettu kahteen osaamistavoitteeseen:

  • Jäsentää palvelut ja toiminnan eri tilanteissa
  • Toimii ohjausessa tavoitteellisesti

Pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että kirjoitan aikaisemmin hankitun osaamisen raportiksi, joka perustui yksilö- ja ryhmänohjausosaamiseeni, kuvasin teemoja tekstissäni mahdollisimman kattavasti. Koen, että olen opettajavuosieni aikana ohjannut paljon, niin ryhmiä kuin yksilöitäkin. Opinto-ohjaajan opintojen aikana olen kuitenkin huomannut itsessäni aika paljon muutosta, miten suhtaudun ohjattavaan. Aikaisemmin opettajana työskennellessäni ohjasin opiskelijaa aina niin pitkään, että sain/saimme hänet keinoin, jos toisin valmistumaan ensimmäiseen ammattiin. Nykyään osaan hyväksyä keskeneräisyyden, mikä mielestäni opinto-ohjaajan työssä on erityinen taito laaja-alaisen ohjausosaamisen rinnalla. Mielestäni puheissa oleva opetusvelvollisuuden nostaminen koskemaan myös toista astetta on hyvä asia suomalaisten nuorten osalta. Raporttia kirjoittaessani työskentelin asiantuntijajan Te-palveluissa tuetun työllistymisen linjalla, jossa näin harmillisia ihmiskohtaloita, nuoria ja vanhempia ilman perusopetuksen jälkeistä tutkintoa. Ohjauspalveluosaaminen on yksi, lopulta aika pieni osa opinto-ohjaajan opintoja. Eri kouluasteiden opinto-ohjaajien työtä seuratessani tein huomion, että opinto-ohjaaja on nuorten luottohenkilö. Henkilö joka työssään joutuu vastaamaan monen kirjaviin kysymyksiin sekä myös haasteisiin ja ongelmiin. Nuorten keskuudessa esiintyy tänä päivänä paljon mielenterveyden ongelmia, ongelmat vaikeuttavat luonnollisesti opinto-ohjaajan työtä ja tekee työstä moniammatillista. Ajattelenkin, että opinto-ohjaajalla on hyvä olla laaja-alaista osaamista työskentelystä erityisesti nuorten, mutta myös muiden ikäryhmien sekä vähemmistöryhmien osalta. Opinto-ohjaajalta vaaditaan osaamista, vähintään ymmärrystä monelta osa-alueelta. Opinto-ohjaaja toisinaan kuulostaa korvaani jopa hassulta, jos mietin, miten paljon työhön sisältyy kaikkea muuta kuin varsinaisten opintojen ohjaamista.

 

Tallennettu kategorioihin Ohjausosaaminen | Jätä kommentti

Jännittävin osuus opinnoissa – ohjauskeskustelu

Tunnistan ohjauksessani kognitiivisen ja sosiodynaamisen ohjausmenetelmien sekoitusta!

Opintoihin sisältyi ohjauskeskustelu tallenteen ja – raportin teko.

Taustoitus lukijalle:

  • Ohjauskeskustelujen mahdollisuuksien puolesta olin vuoden vaihteessa hankalassa tilanteessa, sillä minulla ei ollut opiskelijoita, joiden kanssa ohjauskeskustelu olisi ollut luontevaa toteuttaa. Olin ollut tutustumisjaksoilla peruskoulussa, ammatillisella toisella asteella sekä lukiossa. Ammatillisella toisella asteella yhteistyö opinto-ohjaajani kanssa oli sovittu ohjausaikoja opiskelijoiden kanssa, mutta syystä tai toisesta he eivät saapuneet paikalle sovittuna ajankohtana. Opiskelijoiden perumiset aiheuttivat näin ollen minulle haasteellisen tilanteen, miten saisin tallenteen tehdyksi.
  • Olin entisellä työpaikallani Variassa 16.1. jossa minulle järjestettiin mahdollisuus ohjaustallenteen tekoon. Ainoana haasteena tässä oli se, että opiskelijoiden tilanteet eivät olleet sellaisia, johon olisin ”kylmiltään” pystynyt tarttumaan. Mentorini järjesti minulle yhdessä erään ammatinopettajan kanssa ohjauskeskusteluun osallistuvan opiskelijan aikuisopiskelijaryhmästä. Ohjauskeskustelu nk. demottiin, mutta olen siihen itse tyytyväinen ja opiskelija kertoi tallenteen jälkeen, että oli kiva jutella opinnoista ja tulevaisuudesta täysin vieraan ihmisen kanssa.
  • Ohjaustallenne taltioitiin Vantaan ammattiopistolla 16.1.18. Tapasin ohjauskeskusteluun osallistuvan opiskelijan ensimmäistä kertaa. Ohjauskeskustelussa keskityttiin opiskelijan työ- ja opintopolkuun menneisyydestä nykyhetkeen sekä tulevaisuutta peilaten. Ohjauskeskustelussa sivuttiin myös ajatuslamppua elinikäisen oppimisen näkökulmasta katsoen.
  1. Arvioi missä vaiheessa tunnistit, mikä on todella keskeisin ohjauksen tarve:
  • Teemallisesti meillä ei ollut keskustelun alussa selvä, millaiseksi ohjauskeskustelu matkan varrella muotoutuu. Opiskelija opiskelee monikulttuurisessa aikuisryhmässä, opiskelijoiden opinnot rakentuvat ravintolakokiksi kahdessa vuodessa, mikäli kaikki kulkee suunnitellusti. Kyseinen opiskelija tuli avoimin mielin kanssani keskusteluun ja osallistui hyvin itsestään kertoen. Itse valmistelin keskustelua niin, että käydään läpi opiskelijan taustaa sekä pohditaan tulevaisuuden kuvia. Keskustelumme perustui pitkälti yhteiseen dialogiin, mutta totta kai olin itse puhetta edistävänä. Kerroin myös itse avoimesti keskustelun aikana omasta tilanteestani nykyhetken opiskelijana sekä aikaisemmista opinnoistani työnohella.
  • Ohjauskeskustelu pohjautui ura-ohjaukseen. Aloitin alkuvaiheessa ohjauskeskustelun kyselemällä, missä vaiheessa opiskelijan opinnot ovat ja miten hän on ravintolakokin opintoihin päätynyt. Melko pian selvisi, että kyseessä on ammatinvaihtaja, joka on irtisanottu pitkäaikaisesta työstään varastoalalla. Irtisanoutumisen myötä kotona tehtävän ruuan valmistuksen kipinöimänä hän on hakeutunut alalle. Opiskelija on maahanmuuttaja taustainen, mutta en alkanut tarkemmin kyselemään taustoja 30 vuoden takaa, sillä en kokenut sen olevan tässä tilanteessa merkityksellistä tietoa.
  1. Tutki omaa toimintaasi ohjaajana:
  • Ohjauksen alussa kyselin opiskelijan taustoja sekä kirjasin niitä myös itselleni muistiin.
  • Olin ohjauskeskustelussa oma itseni, puhelias, mikä ei tietenkään aina ohjauskeskustelussa ole kovin hyvä asia. Ohjattavalle tulisi antaa tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja ohjaajana minun pitää osata myös kuunnella. Hieman ainakin itse jännitin tilannetta, sillä meillä ei ollut selvää kuvaa, mitä ja mihin tässä pyritään. Oli hyvä, että opiskelija kertoi avoimesti itsestään ja taustoistaan.
  • Omalla viestinnälläni pyrin aina keskusteluissa saamaan vastapuolen mukaan dialogiin kanssani. Tallennetta katsoessani kiinnitin huomioin itse siihen, että itse puhuin aika paljon. Toki tilannetta perustelen sillä, että opiskelijalla ei ollut esim. mitään vaikeutta opintojen suhteen. Tilanne olisi voinut olla erilainen, mikäli opiskelijana olisi ollut joku toinen opiskelija. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tallenteeseen ja ohjaukseen, sillä tosiaan tämä tallenne ”tekemällä tehtiin”. Huomaan myös tallennetta katsoessani, että pitkälle toimin ohjauskeskustelussa ihan samalla tavoin, kuin pidempään ohjaajana olleet henkilöt, joiden työtä olen viime aikoina seurannut. Olen kiinnittänyt huomiota nimittäin siihen, että ohjaaja tehtävänä on kannatella keskustelua eteenpäin, mikäli halutaan asioissa edetä.
  • Keskustelimme opiskelijan tulevaisuudesta ja miten tärkeässä roolissa tulevaisuuden suunnitellussa ovat haaveet ja toiveet. Piirsin ja käsittelimme keskustelun aikana ajatuslamppua elinikäisen oppimisen näkökulmasta katsoen. Opiskelija toivoo tulevaisuudelta pysyvyyttä, toin esille kuitenkin työelämän muutoksen ja pirtaloitumisen ja sen tosiasian, että sellaiseen on valmistauduttava myös ravintola-alalla. Keskustelimme myös työnhausta ja siitä, miten omalla aktiivisuudella ja verkostojen rakentamisella pystyy omaa työllistymistään parantamaan.
  • Mielestäni pääsimme keskustelussa niin hyvään tilanteeseen, kuin se ylipäätään oli nyt mahdollista. Opiskelija pääsi kertomaan omasta koulutus- ja urapolustaan ja minä pääsin testaamaan ihan täysin tuntemattoman henkilön uraohjausta. Uraohjauksen näkökulmasta juttelimme Amk-opinnoista ja niiden suorittamisen mahdollisuuksista työnohessa. Puhuimme myös opiskelijan taloudellista tilanteesta sekä työllistymisestä.
  • Koin, että sain ajatuslampun avulla heräteltyä opiskelijassa ajatuksia siitä, että itseään on hyvä kehittää ja olla avoin elinikäiselle oppimiselle aikaa ja paikkaa katsomatta. Meistä molemmat ottivat ajatuslampun äärellä kantaa siihen, että tietynlainen uraantuminen tapahtuu helposti. Eli, mikäli elämässä pyrkii eteenpäin, on hyvä olla haaveita ja tavoitteita, jotka ruokkivat motivaatiota.
  1. Arvioi minkälainen rakenne ohjauskeskustelulla oli:
  • Ohjauskeskustelun, eli uraohjauksen rakenne muodostui alkuvaiheesta, selvitys-/keskivaiheesta ja lopettamismaisesta. Alkuvaiheessa pyrin hahmottamaan itselleni opiskelijan tilanteen mahdollisimman hyvin, kysellen mahdollisimman hyvin taustatietoja. Alkuvaiheessa pyrin myös luomaan avoimen ja luottamuksellisen keskustelu suhteen. Tässä vaiheessa olisimme voineet vahvemmin pohtia yhdessä, mihin varsinaisesti tähtäämme. Keskivaiheessa pohdimme opiskelijan tulevaisuuskuvaa ja haaveita. Tässä kohdassa piirsin ajatuslampun. Lopetus- tai päätösvaihe jäi hieman lyhyeksi ja leijuvaksi. Jäin itse miettimään, miten hienoa olisi, kun pääsin ”Heikin” vielä uudelleen jututtamaan opintojen loppuvaiheessa. Näin saisimme yhdessä myös mietittyä, millaisena kokemuksena ohjauskeskustelu koettiin. Hänen kohdallaan opinnot varmasti kulkevat suunnitellussa tahdissa niin, että hän valmistuu tammikuussa 2019, tai jo aikaisemminkin. Mitään merkkejä ei ollut ilmassa siitä, että opinnot alkaisivat venymään.
  1. Tutki minkälaisia ohjauksen teorioiden periaatteita tunnistat toiminnassasi:
  • Katsoessani tallennetta läpi uudelleen, huomaan että ko. tilanteessa toimin monia ohjausteorioita hyödyntäen. Päällimmäisenä toiminnastani tunnistan kognitiivisen ja sosiodynaamisen ohjauksien sekoituksen. Kognitiivisen ohjauksen puolelta näen itseni ajatuksien herättelijänä ja sosiodynaamisen ohjauksen puolelta erilaisten mahdollisuuksien ruokkijana.

Lähtökohtaisesti laajemmassa mittakaavassa tunnistin omassa toiminnassani vahvaa kokemuksellisen oppimisen sekä myös ratkaisukeskeisyyden menetelmäosaamista, jotka ovat kasvaneet vahvasti omista ammatillisista taustoistani.

  1. Pohdi saavutettiinko ohjaustilanteen tavoite ja kenen näkökulmasta:
  • Mielestäni ohjaustilanne herätti ohjattavassa ajatuksia tulevaisuudesta. Omalta kohdaltani tavoite oli se, että saisin ohjauskeskusteluun opiskelijan, jonka opinnot syystä tai toisesta ovat vaikeassa tilanteessa. Näin olisimme voineet yhdessä pohtia, miten tästä tilanteesta pääsee eteenpäin. Nyt kuitenkin ohjattavan tilanne oli enemmän kuin hyvä ja päädyimme uraohjaukseen, jossa keskustelimme tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista.

Ajattelen, että opiskelija sai puhuttua omasta koulutuspolustaan avoimesti anonyymin kanssa ja toisaalta minä sain keskustella tulevaisuudesta ja omiin tavoitteisiin pääsystä. Näin ollen molemmat osapuolet varmasti sai uutta ajateltavaa ja koen, että tälle keskustelulle asetetut tavoitteet täyttyittyivät.

Opoksi oppimassa Jonna

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Mediaa

Mediaa on maailma pullollaan, siltä on vaikea välttyä oponkaan! Opintoihin sisältyi 3 osaamispisteen laajuinen mediaosaamisen opintojakso. Tämän opintojakson osalta hain osaamisen tunnustamista. Kuvasin opettajille, miten aikaisemmin olen digitaalisuutta hyödyntänyt.

Tein huomion seuratessani opinto-ohjaajien työtä eri kouluasteilla, miten eritavalla mediaa oikeasti hyödynnetään ohjauksessa. Itse olen työskennellyt paljon opiskelijahallintojärjestelmän kanssa, joka  mahdollistaa paljon erilaisia vaihtoehtoja ”digiloikkaan”. Koulutussuunnittelijan työssä vastasin/vastaan Wilma-järjestelmän kehittämisestä käyttäjäystävällisemmäksi sekä oppilaitoksen ohjaussuunnitelman ohjausryhmässä toin asiantuntijan roolissa esille järjestelmän käytön hyödyntämistä ohjauksessa. Nivelvaiheen tutkimukseni (Majava 2014) tutkimustuloksien pohjalta esitin kehittämishankkeeksi tietotekniikan hyödyntämisen ohjauksessa, verkossa tapahtuva ohjaus on avain tähän, mutta se ei korvaa henkilökohtaisen ohjauksen dialogisuutta. Median hyödyntämisessä sekä verkko-ohjauksessa on myös omat haasteensa, sillä oletusarvosta huolimatta etenkään nuoremmat ohjattavat eivät osaa suodattaa ja kohdentaa mediasta saatavaa laajaa tietoa oikein.

Haluan jakaa teille lukijoille mediakasvatukseen kehittelemäni menetelmän:

Median levittävät uutiskuvat ovat toisinaan erittäin traagisia ja hämmentäviä, koskettavia ja jopa pelottavia. Niiden sisältämää viestiä on vaikea käsitellä, jos ei osaa yhdistää kuvan viestiä ihmisten oikeuksiin ja tasa-arvoiseen elämisen mahdollisuuteen. Tai ei ole teoreettista keskustelumahdollisuutta esimerkiksi ihmisoikeuksista, kuten esimerkki menetelmässä. Media on yhä suuremmassa osassa nuorten kouluopetuksessa että nuorten vapaa-ajalla. Koska media on yhä suuremmassa roolissa nuorien keskuudessa, on sitä hyödynnettävä enemmän myös koulujen opetuksessa sekä ohjauksessa, sen tehoa epäilemättä tai aliarvioimatta.

Suunnittelemani menetelmänä on ihmisoikeuksiin liittyvä menetelmä, johon yhdistyy median esiintuoma moninaisuus esittää ja käsitellä ihmisoikeuksia sekä niiden uutisointia julkisesti lehdissä, tv:ssä sekä internetissä.

Menetelmänä on mediakasvatustunti peruskoulun yläluokkalaisille, esimerkiksi äidinkielen tunneilla. Menetelmä on kaksi osanen, ensimmäisellä tunnilla tarkastellaan ihmisoikeuksia ohjaajan valitsemien kuvien perusteella. Ensimmäisen tunnin jälkeen oppilaille annetaan koti/välitehtävä jossa he etsivät teema-alueittain kuvia erilaisista lähteistä ihmisoikeuksiin liittyen. Toisella tunnilla oppilaat kasaavat tuomistaan kuvista Elämää maapallolla näyttelyn.

Opoksi oppimassa Jonna

 

Tallennettu kategorioihin Kontekstiosaaminen | Jätä kommentti

Tiedollinen osaaminen

Tiimityö on opiskelun suola!

Ilman Koillisen kollien tiimiä, en ehkä olisi tähän pystynyt. Yhdessä Irmelin, Juhanin ja Petterin kanssa teimme työtä paljon yhteisen hyvän eteen. Etsimme tietoa aihealueittain ja jaoimme tietoa meille hyväksi osoittautuneessa Padletissa useamman opintojakson osalta. Opintojaksojen laajuudet olivat kohtalaisen suuria, muun muassa tiedollisen osaamisen osalta laajuus oli 9 osaamispistettä.

Tiedollisessa osaamisessa osaamistavoitteet olivat:

”Perustaa toimintansa ohjauksen teorioihin”

”Käyttää ohjauksessa ajantasaista säädöksiin sekä erilaisten koulutusten rakenteisiin liittyvää tietoa”

Tiedollisen osaamisen osoittaminen perustui siis tiimimme työstämään verkko-Padletiin, jossa käsiteltiin hyvän ohjauksen periaatteita sekä pohdittiin, miten ohjaus käsitteenä tunnistetaan. Käsittelimme ohjausteoria teeman alla ohjauksen prosessia, ohjauksen ammatillistumista sekä ohjaajaa että ohjattavaa. Erityisesti keskityimme erilaisiin yleisimpiin ohjausmenetelmiin. Otimme yleisesti esiin myös motivoinnin mahdollisuudet ja keinot.

Tiimityöskentelyn alkuvaiheessa luimme lukupiirin kirjoina Amundsonin Aktiivinen ohjaus kirjan, Peavyn Sosiodynaamisen ohjauksen oppaan, Vehviläisen Ohjaustyön oppaan sekä Lerkkasen Opinto-ohjauksen tarkoitus 20-vuotisjuhlajulkaisun. Lukupiirin pohjalta lähdimme työstämään tiedollisen osaamisen Padletia yhteisesti.

Pohdimme eri kouluasteiden lainsäädäntöä, opinto-ohjausta eri kouluasteilla sekä oppilashuoltolakia yleisestä näkökulmasta katsoa. Yleisellä näkökulmalla tarkoitamme nimenomaan opinto-ohjaajan työn kannalta keskeisiä asioita, jotka on hyvä tietää ja tiedostaa. Ammatillisella toisella asteella on käynnissä suuri murrosvaihe, Amisreformi. Toimme Padletiin tietoa, mitkä ovat asioita jotka lainsäädännössä muuttuvat eri toimijoiden kannalta. Perusopetuksen opetussuunnitelma on myös lähiaikoina uudistettu, sekä oppilashuoltolaki on tuonut mukanaan muutoksia kaikille kouluasteille. Tällainen koulutuksen muutos haastaa myös opinto-ohjaajaa päivittämään olemassa olevaa osaamistaan, sillä muutokset ovat suurehkoja. Käsittelimme lisäksi yleisesti myös suomalaista koulutusjärjestelmää, ymmärtäen millaisia opintopolkuja oppilaille ja opiskelijoille mahdollistuu. Toimme Padletiin erikouluasteiden opinto-ohjauksen keskeisimmät kuvaukset sekä tietoa myös KOSKI-palvelusta sekä opintopolusta, jotka koskettavat kaikkia kouluasteita.

Padlet rakennettiin osaamisalueella edellytettävän osaamisen pohjalta. Työstimme jokainen materiaalia Padletin pohjaksi, jonka kokosimme yhteen Jämsänkoskella tiimipäivässä perjantaina 15.12.2017.

Sovimme yhteisesti tiimipäivässä 15.12., että jokainen näyttää osaaminen ”tietää käyttöteorian merkityksen sekä esittelee ja perustelee oman ohjauksensa käyttöteorian” osalta ohjauskeskusteluanalyysin yhteydessä. Jokaisella on omanlainen käyttöteoria, joten katsoimme tiiminä, että se tulee parhaiten esiin ohjauskeskustelussa sekä -analyysissä.

https://padlet.com/jonna_majava/tiedollinen_osaaminen_koillkoll

Opoksi oppimassa tiimin kanssa Jonna

Tallennettu kategorioihin Kontekstiosaaminen | Jätä kommentti